Tervetuloa yhdistyksemme kotisivuille!

Ajankohtaista

Torstai 17.5. on helatorstai ja virallinen pyhäpäivä. Kahvihetki pidetään seuraavan kerran to 24.5.

Jo perinteeksi muodostunut Etelän-SYLI ry:n kesäjuhla järjestetään tuttuun tapaan yhdistyksen omissa tiloissa Kaapelitehtaalla osoitteessa Tallberginkatu 1 (B-rappu, 4. krs) keskiviikkona 6.6. klo 18 – 21.

Luvassa leppoisaa fiilistä, pientä purtavaa ja yllätysohjelmaa. Olet sydämellisesti tervetullut tapaamaan meitä työntekijöitä sekä yhdistyksen muita jäseniä ja virittäytymään iloiseen kesätunnelmaan. Jos sinulla on kysyttävää juhlista, otathan yhteyttä Kaisuun (kaisu.lahteenmaki(at)etelansyli.fi tai 045 841 6853). (Kutsu)

Tiedotamme kaikesta toiminnastamme Tukipalvelut –osiossa. Muistathan käydä säännöllisesti katsomassa, mitä uutta on tulossa. Tällä hetkellä ilmoittautuminen käynnissä Liikunta ja syömishäiriöt –luennolle.

Kesällä sekä sairastavien että läheisten keskustelevat vertaistukiryhmät ovat tauolla. Toimintaa on silti luvassa kaikille. Kahvihetket jatkuvat viikottain läpi kesän. Kesä-elokuun aikana kokoontuu myös sairastavien/toipuvien avoin toiminnallinen ryhmä. Lisäksi yhdistyksen tiloissa läheisille järjestetään avoimet ovet kerran kuussa kesä-elokuun aikana. Lue lisää.

Tervetuloa mukaan toimintaan!

Lue uusin jäsenkirje täältä.

 

TIEDOTE 15.5.2012 / JULKAISUVAPAA HETI

SDP:N ELORANTA: KELAN MUUTETTAVA KORVAUSKÄYTÄNTÖJÄÄN

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen koskien KELA:n kuntoutuspsykoterapian korvauskäytäntöä sekä mielenterveysongelmiin sairastuneiden hoitoon pääsyn hitautta.

Psykoterapia muuttui Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi vuoden 2011 alusta.

– Vaikka tilanne on parantunut aiempaan nähden, on ongelmana yhä Kelan korvaaman kuntoutusterapian piiriin pääsyn korkea kynnys. Täyttääkseen hakuehdot tulee potilaalla olla psykiatrisen diagnoosin jälkeen vähintään kolmen kuukauden mittainen hoitosuhde ja psykiatrin lähete Kelan kuntoutusta varten, vaikka nopea hoitoon pääsy olisi kuntoutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, huomauttaa Eloranta.

Valtaosa Kelan psykoterapian korvaamiseen käyttämästä vuotuisesta 15 M€ summasta käytetään pitkien ja tiiviiden yksilöterapioiden korvaamiseen. Elorannan mukaan aiemmat uskomukset eri hoitomuodoista ja terapian pituuden yhteydestä sen vaikuttavuuteen on viime aikoina osoitettu virheellisiksi.

– Asiantuntijoiden mukaan aiemmin uskottiin, että pitkä ja tiivis yksilöterapia on tietyille asiakkaille parempi hoitomenetelmä kuin muut. Nyt kuitenkin psykoterapian tuloksellisuutta arvioivissa tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että eri menetelmät eivät eroa vaikuttavuutensa puolesta merkittävästi toisistaan. Tutkimusten mukaan hyviä tuloksia saadaan kaikilla yleisessä käytössä olevilla menetelmillä. Eniten terapian tuloksiin vaikuttaa terapeutin ja asiakkaan suhde, eikä se, miten pitkää tai lyhyttä terapia on tai mitä menetelmää terapiassa käytetään, Eloranta kertoo.

Eloranta huomauttaa, että Kelan ohjeiden mukaisesti se ei korvaa alle 25 käynnin mittaisia terapioita. Korvattavia ovat ainoastaan pitkät, vähintään 1-2 kertaa viikossa toteutuvat jopa kolme vuotta jatkuvat terapiat. Maksimissaan käyntejä korvataan 200.

– Tarkoituksena tässä mallissa lienee, että julkinen terveydenhuolto huolehtisi kaikista näitä lyhyemmistä terapioista. Ajatus on ymmärrettävä, mutta käytännössä julkisella terveydenhuollolla ei ole voimavaroja eikä kykyä vastata tähän odotukseen, Eloranta sanoo.

Mielenterveysongelmat on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus Suomessa, niiden takia työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 90 000 suomalaista.Eläketurvakeskuksen ja Kelan tilastojen mukaan masennustilan vuoksi eläkkeelle siirtyi vuonna 2010 kaikkiaan 4 100 henkilöä, eli suuresta inhimillisestä ja kansantaloudellisesta ongelmasta on kysymys, huomauttaa Eloranta.

Kirjallinen kysymys liitteenä.

Lisätiedot:

Eeva-Johanna Eloranta

050-5232309

 

Tiedote 10.5.2012 / julkaisuvapaa heti

SDP:N ELORANTA: MYÖS AIKUISTEN SYÖMISHÄIRIÖIDEN HOITOON TARVITAAN KÄYPÄ HOITO- SUOSITUKSET

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) on eilen jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen Käypä hoito- suosituksen laatimisesta myös aikuisten syömishäiriöiden hoitoon. Eloranta toimii myös Syömishäiriöliitto SYLI Ry:n puheenjohtajana.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia, joissa käsitellään suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Lasten- ja nuorten syömishäiriöiden hoitoa varten on laadittu vuonna 2009 käypä hoito– suositukset.

– Vaikka kiinnostus hoidon kehittämistä kohtaan onkin lisääntynyt viime vuosina, on Syömishäiriöliiton kokemusten mukaan syömishäiriöiden hoidossa yhä merkittäviä puutteita, kertoo Eloranta.

Elorannan mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä sekä erikoissairaanhoidon eri alojen keskinäistä verkostoitumista ja vuoropuhelua pitäisi lisätä merkittävästi, jotta syömishäiriöiden hoito muodostaisi ehjän kokonaisuuden, jossa on selkeät hoitopolut ja saumattomat hoitoketjut.

– Perusongelmana on se, että syömishäiriöiden moninaisuutta ei tunneta, vaan luullaan kyseessä olevan vain nuorten naisten sairaus; syömishäiriöitä voi kuitenkin olla myös aikuisilla sekä miehillä ja niitä voivat anoreksian lisäksi olla bulimia, ahmimishäiriö ja niiden yhdistelmät, hän jatkaa.

Elorannan mukaan yhtenä ongelmana on myös hoitoon pääsyn eriarvoisuus eri puolilla maata, sillä kaikissa sairaanhoitopiireissä ei ole syömishäiriöhoitoa tarjoavaa syömishäiriöyksikköä. Hoidon saamiseen vaikuttaa myös syömishäiriön laatu ja sairastuneen ikä, tai se, onko sairastanut vähän aikaa vai useita vuosia. Hoidon saantiin vaikuttaa myös onko sairastunut koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon piirissä, käyttääkö julkista terveydenhuoltoa, työterveyshuoltoa vai onko mahdollisuus yksityisten terveys- ja terapiapalveluiden käyttöön.

– Syömishäiriöiden hoidon laadun parantamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää saada Käypä hoito- suositukset nyt vihdoin myös aikuisten syömishäiriöiden hoidon ohjenuoraksi, Eloranta esittää.

Kirjallinen kysymys liitteenä.

Lisätiedot

Eeva-Johanna Eloranta

050-5232309

 

Tiedote

KANNANOTTO

Julkaisuvapaa 15.11.2011

Mitä useampi diagnoosi sitä vähäisempi hoito?

Kun syömishäiriötä sairastavan sairaus pitkittyy, takana on usein hoidon repaleisuus ja kykenemättömyys ymmärtää psyykkisten ongelmien kokonaiskuvaa.

Etelän-SYLI ry:n kokemusten mukaan monista eri ongelmista kärsivien sairastavien määrä näyttää olevan kasvussa. Kaksoisdiagnoosin saaneet kärsivät syömishäiriön lisäksi jostain muusta mielenterveyden häiriöstä. Erityisen usein syömishäiriöihin liittyy masennus, ahdistuneisuushäiriö, mielialahäiriö, persoonallisuushäiriö tai päihdeongelmia. Kun sairastavan oireet niputetaan liiaksi pelkän syömishäiriödiagnoosin sisään, ei todellisia ongelmia ja syitä sairastumiseen tavoiteta, eikä sairastavalla ole mahdollisuutta saada hoidosta sellaista hyötyä, joka johtaisi todelliseen toipumiseen.

Monista eri ongelmista kärsivien paranemisennuste on huonompi kuin niiden, joilla on vain yksi häiriö, eivätkä tavanomaiset hoitomallit vastaa parhaalla mahdollisella tavalla tämän potilasryhmän tarpeisiin. Kaksoisdiagnoosipotilaat joutuvat edelleen tilanteisiin, joissa heidän todetaan olevan ”väärässä” hoitopaikassa, ja heitä pompotellaan eri hoitopaikkojen välillä pahimmillaan niin, ettei mikään yksikkö ole halukas heitä hoitamaan.

Voi olla, että näennäisesti on helpompaa ja vaivattomampaa organisoida hoito siten, että jokainen ongelma hoidetaan omassa erityisyksikössään. Järjestelmälähtöisellä kehittämisellä saadaan aikaan hienon näköisiä ja kuuloisia malleja, mutta pitkällä tähtäimellä lähtökohta on kestämätön. Sirpaleinen ja hajanainen hoito edesauttaa erilaisten oireiden kroonistumista ja lamauttaa ihmisiä toivottomuuteen ja avuttomuuteen.

Päihdeongelmien puolella kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoon on viime vuosina keskitytty kiitettävällä tavalla ja Käypä hoito-suosituksen mukaan integroitu eli yhdistetty hoito on ilmeisesti tehokkaampaa kuin kahteen eri paikkaan jaettu hoito. Päihdepuolen kokemusten viitoittamana esitämmekin, että myös syömishäiriöiden osalta kaksoisdiagnoosipotilaan hoidossa tulee kiinnittää systemaattisesti huomiota sekä syömishäiriöiden että muiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon.

Syömishäiriöoireet usein ylläpitävät tai pahentavat muuta psyykkistä oireilua, ja toisaalta psyykkinen paha olo voimistaa syömishäiriöoireita. Ihminen tarvitsee tällöin kokonaisvaltaista tukea kaikkiin vaikeuksiinsa. Integroidussa hoitomallissa sama taho hoitaa molempia häiriöitä joko samanaikaisesti tai jaksottaisesti niin, että toipuvan kannalta jatkuva, turvallinen hoitosuhde säilyy.

Tarvitsemme laaja-alaista osaamista ja yhdistettyä lähestymistapaa, kun haluamme  saavuttaa kestäviä tuloksia pitkäaikaisen syömishäiriön hoidossa.

KANNANOTTO

Ovatko aikuiset syömishäiriötä sairastavat unohdettu?

Hyksin psykiatrian vastaava ylilääkäri Sami Pirkola kertoi Helsingin Sanomissa 31.7.2011, että syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön halutaan nuoria potilaita. On järkyttävää ja inhimillisesti täysin kestämätöntä, että pitkään sairastaneet  ja aikuiset jäävät avun ulkopuolelle. Pirkolan mukaan pitkään sairastaneet eivät hyödy klinikan hoidosta. Jos näin on, katsomme että hoitavan tahon tulee arvioida vakavasti omia hoitokäytäntöjään.

Etelän SYLI ry:n asiakaskunta koostuu pääasiassa aikuisista syömishäiriötä sairastavista. Useimmilla sairaus on alkanut jo nuoruudessa ja kokonaisvaltaisen toipumisen jäätyä kesken, sairaus on joko jatkunut aikuisuuteen asti tai puhjennut elämän haasteissa uudelleen. Lasten syömishäiriöiden hoitojaksot ovat jo vuosia olleet aivan liian lyhyitä, jotta kokonaisvaltainen toipuminen olisi ollut mahdollista. Yhteiskunnalle yksikin alle kolmekymppinen syömishäiriön takia sairaseläkkeelle passitettu on liikaa. Puhumattakaan inhimillisestä tragediasta sairastavan osalta.

Somaattiseen tilaan ja syömiskäyttäytymiseen keskittyvä hoito ei riitä syömishäiriöön liittyvien tunnetasolla olevien vaikeuksien hoitoon. Potilaille ei aina anneta julkisen hoidon puolella tilaa ja mahdollisuutta puhua tunteistaan sekä harjoitella niiden turvallista kokemista. Pahimmillaan tunteistaan puhuva ja ne esille tuova syömishäiriöitä sairastava potilas koetaan vaikeaksi ja hoitoa vastustavaksi. Toipuakseen sairastava tarvitsee kokonaisvaltaista hoitoa. Tunnemaailman ja siihen liittyvän kielteisten ajattelumallien hoito on toipumisessa ensiarvoisen tärkeää.

Hoitohenkilökunta ei aina tunne eroa syömishäiriöistä kumpuavan ahdistuksen ja persoonallisuus- tai mielialahäiriöistä syntyvän reagoinnin välillä. Tämä johtaa usein vääriin lisädiagnooseihin, sekä hoitojaksojen ennen aikaiseen katkaisemiseen.

Jokainen ihminen ansaitsee avun ja tuen sitä tarvitessaan. Jokainen meistä.

Syömishäiriöiden hoito on lyhytjänteistä ja koordinoimatonta

Vaikka kiinnostus hoidon kehittämistä kohtaan onkin lisääntynyt viime vuosina, Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsenyhdistysten kokemusten mukaan syömishäiriöiden hoidossa on merkittäviä puutteita.

Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta syömishäiriöiden hoito on poukkoilevaa ja sekavaa. Somaattisen ja psyykkisen hoidon eriaikaisuus, lyhytjänteisyys ja koordinoimattomuus ovat keskeisiä epäkohtia sekä avo- että sairaalahoidossa. Syömishäiriöiden hoidossa painotettu moniammatillisuus näyttäytyy potilaalle ja hänen läheisilleen usein pirstaleisena järjestelmänä, jonka langat eivät ole kenenkään hallussa. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon eri alojen keskinäinen keskustelemattomuus kuormittaa sairastunutta, joka nykytilanteessa kiertää ammattilaiselta toiselle samoja asioita toistellen. Käytännössä esimerkiksi kallis ja onnistunutkin sairaalajakso voi valua hukkaan sen vuoksi, että sairastunut ei saa tarvitsemaansa tukea avohoidossa. Kaiken kaikkiaan hoitoajat niin avo- kuin sairaalahoidossa ovat liian lyhyitä ja anoreksiakeskeisessä hoidossa painon nousua pidetään edelleen keskeisenä hoidon onnistumisen mittarina.

Nykykokemus on, että potilaita ei nähdä riittävästi yksilöinä, vaan heidät yritetään sovittaa sellaiseen hoitoputkeen ja hoitomalliin, joka soveltuu tietyllä tapaa oireileville ja tietyssä vaiheessa sairautta oleville potilaille. Moniongelmaisuus koetaan hankalaksi myös psykiatrisessa hoidossa, vaikka syömishäiriöiden oirekuva on usein varsin moninainen, pitkäkestoisen sairastamisen myötä muuttuva ja siihen sisältyy toisinaan myös muuta mielenterveydellistä oireilua.

Pahimmillaan syömishäiriöitä sairastava jää kokonaan hoidon ulkopuolelle. Pääkaupunkiseudulla erikoissaaranhoidon puolella hoito keskittyy akuuttiin somaattisen tilan ja oireilun katkaisemiseen, jonka jälkeen sairastava lähetetään aluepoleille, joissa hoito käsitetään 1-2 krt kuukaudessa tapahtuvana seurantana. Mitä huonommin sairastava istuu yhden perusdiagnoosin kategoriaan, sitä todennäköisemmin hän jää kokonaan ilman syömishäiriöhoitoa. Kuitenkin ainoastaan pitkäjänteisellä hoidolla saavutetaan ihmisen kokonaisvaltainen, kestävä toipuminen.

Palautekysely

Olemme kiitollisia jos jaksat vastata lyhyeen palautekyselyyn ja antaa kommenttisi sivujen kehitystä varten.

Jäseneksi

Liity yhdistyksen jäseneksi täyttämällä tämä lomake!