“Syöminen on oire. Se ilmenee syömisenä tai syömättömyytenä, mutta ei kuitenkaan liity syömiseen muuta kuin siinä mielessä, että syöminen on välttämätöntä elämiseen – syömishäiriö liittyy uskallukseen elää.”
Tallaan ruohoa maailman laitumilla härkää etsiessäni. Seuraan nimettömiä jokia ja eksyn kaukaisten vuorten poluille.
Voimani hupenevat, mutta härkää ei näy.
Kuulen vain heinäsirkkojen äänen metsästä öisin.
Zen Flesh, Zen Bones
Aina syntymästä vanhuuteen ruoalla ja syömisellä on suuri sija elämässämme. Keskitymme ruokaan elämämme alusta alkaen. Vauvana ruoan ja rakkauden välillä on hyvin vähän eroa. Vaikka myöhemmin ravinnon, rakkauden ja turvan tarpeemme eriytyvät toisistaan koemme usein, että ruoka ja emotionaalinen ravinto liittyvät läheisesti toisiinsa.
Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle niin sanotusti terveellekin tapa väistää, torjua, tukahduttaa tai kieltää vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin fyysisen kehon syömistä säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Syömishäiriöön sairastuneella tämä on saanut äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on ihmisen suljettava kehon tarpeiden viestit itseltään.
Lähtökohtaisesti syömishäiriöön sairastuneen on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tunteista on tullut pelottavia, kaoottisia ja hallitsemattomia, jolloin syömishäiriö tarjoaa tavan tukahduttaa ne. Tämä kaikki heijastuu tietysti ihmissuhteisiin kaikilla, myös seksuaalisilla tasoilla.
Erilaiset oireet turruttavat tai tukahduttavat tunteita hiukan eri tavoilla. Ylensyöminen turruttaa kehoa ja sitä kautta vähentää ahdistuksen tunnetta. Se tuo hetken helpotuksen sisäiseen pahaan oloon. Bulimiassa voidaan ajatella olevan kaksi kierrosta. Ensin ahmimisen tuoma turtuneisuuden tila ja oksentamisessa syntyvä orgastinen ahdistuksen laukeaminen.
Erityisesti anorektiseen oireiluun voi liittyä tietynlainen omnipotenttisuus – kokemus siitä, että hallitsen itseni ja elämäni , en tarvitse mitään tai ketään, enkä anna kenenkään vaikuttaa itseeni. Tällöin myös seksuaalinen halu voi tuntua heikkoudelta samaan tapaan kuin muutkin ihmisyyteen kuuuvat perustarpeet kuten ruoka ja lepo.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että homomiesten riski sairastaua syömishäiriöön on moninkertainen verrattuna heteroseksuaalisesti identifioituviin mieheen. Naisilla vastaavaa ei ole todettu, joskin uskoisin, että sukupuolisen ja seksuaalisen identiteetin rakentumiseen liittyvillä haavoilla on vaikutus syömishäiriöön sairastumiseen.
Lähes kaikilla sairastavilla suhde omaan sukupuoliseen olemukseen on ristiriitainen. Oma naiseus tai mieheys tuntuu liialliselta, liian vähäiseltä, vääränlaiselta.
Joskus syömishäiriöoireilun laukaisee selkeästi koettu trauma. On arvioitu, että jopa 30 -40 prosenttia sairastavista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tällöin traumaattinen kokemus on voinut toimia laukaisevana tekijänä häiriön synnyssä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on graaveimpia tapoja syrjäyttää ja murtaa ihmisen oma maailma, minkä vuoksi sen seuraukset ovat vakavat.
Kaikista mielenterveyspotilaista noin viidelläkymmenellä prosentilla on taustassaan seksuaalista hyväksikäyttöä, joten syömishäiriöt eivät tee tässä erityistä poikkeusta.
Hallinnasta, haluttomuudesta ja suorittamisesta iloon ja nautintoon
Piiloudumme naamion taa kohdataksemme muut naamioidut ihmiset. Ja sitten meitä ihmetyttää, miksemme osaa rakastaa, miksi olemme yksinäisiä.
Eshin
Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen. Kehon nälkiintyessä seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan hiipumisen vuoksi taka-alalle. Usein seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa elonjäämisestä.
Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat, jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen ei-seksuaalisena, minkä vuoksi heräävät tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Toipuessa oma heräävä seksuaalisuus voi tuntua suojattomalta ja hämmentävältä.
Syömishäiriössä rakkaudesta ja läheisyydestä on tullut pelottavaa. Sairastunut pyrkii suojaamaan sisintään, jolloin rakkautta ja hellyyttä on pelottava ottaa vastaan. Pelko voi suuntautua eri suuntiin; yksin jäämisen, hylätyksi ja satutetuksi tulemiseen tai kontrollin menettämisen pelkoon.
Pelon mekaniikka voisi olla seuraavanlainen; Jos antaudun sinulle ja paljastan haavoittuvuuteni, jätät minut. Jos paljastan itseni, arvostelet minua. Huomaat, että olen viallinen ja jätät minut. En halua tulla hylätyksi.
Tai jos paljastan itseni sinulle, satutat minua. Teet minulle pahaa. E halua tulla satutetuksi. Tai jos antaudun sinulle, menetän kontrollin, joka pitää minut kasassa. Jos menetän kontrollini, tulee kaaos ja tuhoudun. En halua tuhoutua.
Näen, että syömishäiriössä niin kuin muutenkin ihmisen seksuaalisuudessa on kaksi suuntaa, joiden kautta ihminen yrittää suojata itseään. Toisaalta voimme välttää ja kieltäytyä kaikesta läheisyydestä muiden ihmisten kanssa ja ajautua yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Toisaalta seksuaalisuuden ja seksisuhteiden avulla voi yrittää hakea hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista. Olen pyrkinyt erittelemään näiden kahden erilaisen suunnan sisältämiä elementtejä.
Kielletty seksuaalisuus
Syömishäiriötä sairastava voi ajatua tilaan, jossa seksuaalisuudesta tulee täysin kielletty.
Jos sairastuu syömishäiriöön nuorena ennen murrosikää, sairaus voi pahimmillaan lähes pysäyttää niin somaattisen kuin psyykkisenkin aikuistumisen ja sitä kauttaa myös seksuaalisen kasvun. Erityisesti jos sairaus on alkanut lapsena ja kestänyt kauan, sairastava elää seksuaalisesti esipuberteettia. Syömishäiriö voi tukahduttaa seksuaaliset tunteet ja toiveet kokonaan, minkä vuoksi niitä on vaikea tunnistaa myöskään toisissa ihmisissä. Tällöin sairastavalla ei yleensä ole seksuaalisia kokemuksia. Hän ei seurustele, eikä yleensä myöskään masturboi.
Tällöin tarvitsee paljon apua, että voi uskaltaa alkaa mieltää ja kokea itsensä seksuaalisena.
Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja seksuaalista kanssakäymistä. Häiriöön liittyy lähes aina pinnan alla oleva valtava itseinho ja itseviha, joiden vuoksi ihminen kokee olevansa vastenmielinen ja kelpaamaton kenellekään.
Syömishäiriöön kuuluu ajatus siitä, että nautinto ja nautinnoille antautuminen on väärin tai vaarallista. Se uhkaa sisäisen kontrollin ja järjestyksen tunnetta, ja joskus sairastavan itseinho ja itseviha toimivat nautinnon esteenä. Omaa itseä ei nähdä nautinnon ja hyvän arvoisena.
Syömishäiriö nousee usein esiin hallinnan menettämisen pelkona. Itsensä jatkuva tarkkailu, syöminen, syömättömyys ja mahdolliset muut oireet vievät valtavasti emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juurikaan tilaa. Jatkuva valmiustila on äärimmäisen kuluttava keholle ja mielelle. Syömihäiriötä sairastavan tila onkin jatkuvasti korkeasti stressaantunut, jolloin pelkästään sillä on väistämättä vaikutuksia myös seksuaalisuuteen.
Seksi suorituksena
Luulemme muiden ihmisten näkevän meidät parhaiten. Mikäli pidämme itseämme tällä tavoin objektina, emme näe todellista itseämme.
Jean-Paul Sartre
Usein syömishäiriötä sairastava ihminen kokee, että hän on erilainen kuin muut. Sisäisesti vääränlainen, liian paljon tai liian vähän, vahingoittunut, jopa hirviö. Kokemus sisäisestä erilaisuudesta johtaa siihen että toisen ihmisen läheisyydessä, toisen katsellessa ja koskettaessa mieli kiihtyy valtavaan valppaustilaan aistimaan milloin toinen huomaa sisäisen haavan, arvioi ja tuomitsee. Seksistä tulee ulkokohtaista ja pakonomaista yritystä esittää itseään oikein ja tyydyttää toinen oikein. Itsensä jatkuva tarkkailu ja kritisointi estävät toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä nauttimisen.
Huolimatta omien tarpeiden tukahduttamisesta syömishäiriötä sairastavat ovat usein virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Tämä heijastuu niin sukupuoliseen kuin seksuaaliseen käyttäytymiseen. Miten olen oikeanlainen nainen, mies, ihminen? Mitä voin tehdä miellyttääkseni tuota toista, täyttääkseni hänen tarpeensa? Miten olla sopiva, ei liikaa eikä liian vähän?
Lähes kaikilla sairastavilla on vaikeuksia tunnistaa omia rajojaan ja uskaltaa ilmaista niitä. Seksuaalisssa suhteissa he voivat pakottaa itsensäkin toimimaan itselle vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. Esimerkiksi yhdyntä voi tuntua kivuliaalta ja pahalta, mutta sairastava ei uskalla ilmaista itseään. Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Toisaalta syömishäiriöön voi kuulua tietynlainen lihavuuden tai laihuuden tuoma turvallisuuden kokemus. Kun on tarpeeksi kaukana kulttuurisesta kauneusnormista on tietyssä mielessä siihen liittyvien seksuaalisten vaateiden ukopuolella. Piiloutumalla ruumiiseensa sairastava voi viestittää, ettei ole viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tällöin syömishäiriö antaa syyn lykätä ja väistää seksuaalisia kontakteja.
Vastakkainen toimintamalli tälle on tehdä itsestä mahdollisimman seksikäs. Seksuaalinen aktiivisuus, oikeanlainen sukupuolisuus ja seksuaalisuus toimivat jatkuvana varmistuksena sille, että riitän ja tulen hyväksytyksi edes joskus, edes jollekin. Minut huolitaan. Usein sisimmässä olo on yksinäinen ja eristynyt vaikka ulospäin käyttäytyminen voi näyttäytyä avoimuutena, vapaana suhtautumisena seksuaalisuuteen, sosiaalisuutena ja teatraalisuutena.
Johonkin pisteeseen asti seksistä voi tällöin tulla jossain määrin tyydyttävää kehollista jumppaa, jossa kuitenkin syvempi nautinto ja yhteyden kokemus karkaavat ulottumattomiin. Samalla negatiiviseksi tulkittu äänenväri, liike tai katse merkitsee huolellisesti vaalitun julkisivun sortumista.
Ajattelen, että syömishäiriöillä on samat juuret kuin monissa muissakin riippuvuushäiriöissä. Monilla sairastavilla on vaikeuksia päihteiden kanssa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn. Seksuaalisesti aktiivinen ja itsetuhoinen käytös voi olla jatkumoa itsevihan kautta tapahtuvaan itsensä rankaisemiseen. Tämän vuoksi osa sairastavista ajautuu seksuaalisuhteisiin, jossa heitä käytetään hyväksi.
Syömishäiriötä sairastavan ruumiinkuva on usein sirpaloitunut. Sairastava voi kokea ruumiikseen pömpöttävän mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että sairastava voisi kokea oman kehonsa pehmeyden, muodot, tuntemukset ja liikkeet aistillisuuden ja
kauneuden lähteeksi, hän kokee kehonsa osat inhottavana ja yököttävänä. Sairastava osaakin usein nimetä ruumiinsa osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia.
Miten auttaa?
Jos meillä on voimaa sanoa elämälle ”kyllä”, silloin meidät valtaa rauha ja me eheydymme.
Ralph Waldo Emerson
Syömishäiriöistä toipuminen tarkoittaa niin somaattisen, mielen kuin tunnetasonkin paranemista. Tämä edellyttää hoitavilta tahoilta moniammatillisuutta, yksilöllistä, kunnioittavaa kohtaamista ja tarpeeksi pitkiä hoitosuhteita.
Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen. Myös sairastavalla on usein parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. Sosiaalisten suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista paranemisprosessissa. Toisen ihmisen hyväksyvä kosketus on jo itsessään hoitavaa ja auttaa hyväksyvän kehotietoisuuden kehittymisessä. Usein syömishäiriöstä paraneminen tapahtuukin rakastumisen kautta. Parhaimmillaan toinen ihminen, ystävä, terapeutti tai kumppani toimii hyväksyvänä peilinä, jonka varassa voi uskaltaa ottaa askelia kohti kokonaisvaltaista terveyttä ja seksuaalisuutta
Ajattelen, että jos ihminen ei ole kehollisessa yhteydessä muihin ihmisiin se vie helposti tilaan, jossa oma keho jää hänelle vieraaksi.
Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin ja se ei uusiudu, mikäli sairastunut on uskaltanut luopua kielteisestä mielestään, joka estää kokemasta nautintoa, spontaaniutta, sallivuutta ja armollisuutta itseä kohtaan. Hallinnasta vapautuminen ja uuden henkisen kartan luominen omalle elämälle ovat olennaisia asioita paranemisessa.
Seksi nautintona, läheisyytenä, yhteytenä
Luonnollinen on oikein.
Helppo on oikein.
On oikein olla oma itsensä.
Se on ainut, mitä voi olla.
Kaikki muu vie sinut harhaan.
Bhagwan Shree Rajneesh
Syömishäiriöstä toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka edellyttää niin kehollista kuin mielen ja sydämenkin toipumista. Pikku hiljaa terapeuttisessa prosessissa voi vahvistua kokemus itsestä arvokkaana ja kokonaisena, itsenään riittävänä. Kehotietoisuuden vahvistuminen voi auttaa itsensä sisäiseen kokemiseen, oman kehon kokonaisuuden kokemiseen.
Oletan, että toipuessa seksuaalinen halu herää toisaalta somaattisen kehon toipumisen myötä, mutta ja ehkä erityisesti siksi, että yleensä toipuessa uskaltautuu läheisyyteen itsensä kanssa, uskaltautuu näkemään itseään. Näkemisen ja ilmaisemisen rehellisyydestä aukenevat myös seksuaalisuuden ovet.
Seksuaalisuus voi avata tien kohdata pelkomme hylätyksi tulemisesta tai rakkauden ulkopuolelle joutumisesta. Seksuaalisuudessa voimme kohdata kauhun, joka nousee kun asetumme toisen eteen kaikessa haavoittuvuudessamme, avuttomuudessamme ja rosoisuudessamme. Nähdä toinen jokapuolelta, tulla toisen tutkimaksi kaikkialta.
Niin toipumisen kuin seksuaalisen kasvun polulla on merkityksellistä oman voiman tunnistaminen ja kasvaminen. Omien voimavarojen löytäminen on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme pysähtyä ja avautua elämän tuomien kipujen ja oppiläksyjen edessä, tunnistaa ja tunnustaa omat tunteemme ja reaktiomme omaksemme, ottaa niistä vastuu ja samalla nähdä niiden alla olevaan laajempaa rauhaan, levollisuuteen ja iloon.
Syömishäiriöoireilun hellittäessä vapautuu valtavasti resursseja kohdata maailma ja toiset ihmiset. Tällöin on mahdollisuus kasvaa myös seksuaaliseen hyvinvointiin, iloon, nautintoon ja vapauteen – uskallukseen sitoutua, antautua ja päästää irti. Ajattelen, että lopulta seksuaalisessa kommunikaatiossa ja seksuaalisessä läheisyydessä on kyse siitä kuinka uskallamme avata oman tietoisuutemme ja sisimpämme itselle ja toiselle. Avautua tietoisuuteen, joka lävistää mielen, kehon ja yhteisen nautinnon.
Seksuaalinen läheisyys auttaa meitä avaamaan kerros kerrokselta rakennetun identiteettimme kuoria. Vaatteiden, statuksen, korujen ja tyylin luoma identiteetti, kehon muodot ja liikkeet, tavat suhtautua itseen ja toiseen tulevat näkyviksi ja riisutuiksi. Kuka minä olen silloin kun kaikki kuoreni ovat pudonneet?
Ajatuksia syömishäiriöistä
“Syöminen on oire. Se ilmenee syömisenä tai syömättömyytenä, mutta ei kuitenkaan liity syömiseen muuta kuin siinä mielessä, että syöminen on välttämätöntä elämiseen – syömishäiriö liittyy uskallukseen elää.”
- Facing Anorexia, Alankomaat (2009), esitetty YLE Teemalla 17.2.2011
Erillisyydestä läheisyyteen
Tunteet, syömishäiriöt ja seksuaalisuus
Tallaan ruohoa maailman laitumilla härkää etsiessäni. Seuraan nimettömiä jokia ja eksyn kaukaisten vuorten poluille.
Voimani hupenevat, mutta härkää ei näy.
Kuulen vain heinäsirkkojen äänen metsästä öisin.
Zen Flesh, Zen Bones
Aina syntymästä vanhuuteen ruoalla ja syömisellä on suuri sija elämässämme. Keskitymme ruokaan elämämme alusta alkaen. Vauvana ruoan ja rakkauden välillä on hyvin vähän eroa. Vaikka myöhemmin ravinnon, rakkauden ja turvan tarpeemme eriytyvät toisistaan koemme usein, että ruoka ja emotionaalinen ravinto liittyvät läheisesti toisiinsa.
Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle niin sanotusti terveellekin tapa väistää, torjua, tukahduttaa tai kieltää vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin fyysisen kehon syömistä säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Syömishäiriöön sairastuneella tämä on saanut äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on ihmisen suljettava kehon tarpeiden viestit itseltään.
Lähtökohtaisesti syömishäiriöön sairastuneen on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tunteista on tullut pelottavia, kaoottisia ja hallitsemattomia, jolloin syömishäiriö tarjoaa tavan tukahduttaa ne. Tämä kaikki heijastuu tietysti ihmissuhteisiin kaikilla, myös seksuaalisilla tasoilla.
Erilaiset oireet turruttavat tai tukahduttavat tunteita hiukan eri tavoilla. Ylensyöminen turruttaa kehoa ja sitä kautta vähentää ahdistuksen tunnetta. Se tuo hetken helpotuksen sisäiseen pahaan oloon. Bulimiassa voidaan ajatella olevan kaksi kierrosta. Ensin ahmimisen tuoma turtuneisuuden tila ja oksentamisessa syntyvä orgastinen ahdistuksen laukeaminen.
Erityisesti anorektiseen oireiluun voi liittyä tietynlainen omnipotenttisuus – kokemus siitä, että hallitsen itseni ja elämäni , en tarvitse mitään tai ketään, enkä anna kenenkään vaikuttaa itseeni. Tällöin myös seksuaalinen halu voi tuntua heikkoudelta samaan tapaan kuin muutkin ihmisyyteen kuuuvat perustarpeet kuten ruoka ja lepo.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että homomiesten riski sairastaua syömishäiriöön on moninkertainen verrattuna heteroseksuaalisesti identifioituviin mieheen. Naisilla vastaavaa ei ole todettu, joskin uskoisin, että sukupuolisen ja seksuaalisen identiteetin rakentumiseen liittyvillä haavoilla on vaikutus syömishäiriöön sairastumiseen.
Lähes kaikilla sairastavilla suhde omaan sukupuoliseen olemukseen on ristiriitainen. Oma naiseus tai mieheys tuntuu liialliselta, liian vähäiseltä, vääränlaiselta.
Joskus syömishäiriöoireilun laukaisee selkeästi koettu trauma. On arvioitu, että jopa 30 -40 prosenttia sairastavista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tällöin traumaattinen kokemus on voinut toimia laukaisevana tekijänä häiriön synnyssä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on graaveimpia tapoja syrjäyttää ja murtaa ihmisen oma maailma, minkä vuoksi sen seuraukset ovat vakavat.
Kaikista mielenterveyspotilaista noin viidelläkymmenellä prosentilla on taustassaan seksuaalista hyväksikäyttöä, joten syömishäiriöt eivät tee tässä erityistä poikkeusta.
Hallinnasta, haluttomuudesta ja suorittamisesta iloon ja nautintoon
Piiloudumme naamion taa kohdataksemme muut naamioidut ihmiset. Ja sitten meitä ihmetyttää, miksemme osaa rakastaa, miksi olemme yksinäisiä.
Eshin
Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen. Kehon nälkiintyessä seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan hiipumisen vuoksi taka-alalle. Usein seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa elonjäämisestä.
Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat, jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen ei-seksuaalisena, minkä vuoksi heräävät tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Toipuessa oma heräävä seksuaalisuus voi tuntua suojattomalta ja hämmentävältä.
Syömishäiriössä rakkaudesta ja läheisyydestä on tullut pelottavaa. Sairastunut pyrkii suojaamaan sisintään, jolloin rakkautta ja hellyyttä on pelottava ottaa vastaan. Pelko voi suuntautua eri suuntiin; yksin jäämisen, hylätyksi ja satutetuksi tulemiseen tai kontrollin menettämisen pelkoon.
Pelon mekaniikka voisi olla seuraavanlainen; Jos antaudun sinulle ja paljastan haavoittuvuuteni, jätät minut. Jos paljastan itseni, arvostelet minua. Huomaat, että olen viallinen ja jätät minut. En halua tulla hylätyksi.
Tai jos paljastan itseni sinulle, satutat minua. Teet minulle pahaa. E halua tulla satutetuksi. Tai jos antaudun sinulle, menetän kontrollin, joka pitää minut kasassa. Jos menetän kontrollini, tulee kaaos ja tuhoudun. En halua tuhoutua.
Näen, että syömishäiriössä niin kuin muutenkin ihmisen seksuaalisuudessa on kaksi suuntaa, joiden kautta ihminen yrittää suojata itseään. Toisaalta voimme välttää ja kieltäytyä kaikesta läheisyydestä muiden ihmisten kanssa ja ajautua yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Toisaalta seksuaalisuuden ja seksisuhteiden avulla voi yrittää hakea hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista. Olen pyrkinyt erittelemään näiden kahden erilaisen suunnan sisältämiä elementtejä.
Kielletty seksuaalisuus
Syömishäiriötä sairastava voi ajatua tilaan, jossa seksuaalisuudesta tulee täysin kielletty.
Jos sairastuu syömishäiriöön nuorena ennen murrosikää, sairaus voi pahimmillaan lähes pysäyttää niin somaattisen kuin psyykkisenkin aikuistumisen ja sitä kauttaa myös seksuaalisen kasvun. Erityisesti jos sairaus on alkanut lapsena ja kestänyt kauan, sairastava elää seksuaalisesti esipuberteettia. Syömishäiriö voi tukahduttaa seksuaaliset tunteet ja toiveet kokonaan, minkä vuoksi niitä on vaikea tunnistaa myöskään toisissa ihmisissä. Tällöin sairastavalla ei yleensä ole seksuaalisia kokemuksia. Hän ei seurustele, eikä yleensä myöskään masturboi.
Tällöin tarvitsee paljon apua, että voi uskaltaa alkaa mieltää ja kokea itsensä seksuaalisena.
Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja seksuaalista kanssakäymistä. Häiriöön liittyy lähes aina pinnan alla oleva valtava itseinho ja itseviha, joiden vuoksi ihminen kokee olevansa vastenmielinen ja kelpaamaton kenellekään.
Syömishäiriöön kuuluu ajatus siitä, että nautinto ja nautinnoille antautuminen on väärin tai vaarallista. Se uhkaa sisäisen kontrollin ja järjestyksen tunnetta, ja joskus sairastavan itseinho ja itseviha toimivat nautinnon esteenä. Omaa itseä ei nähdä nautinnon ja hyvän arvoisena.
Syömishäiriö nousee usein esiin hallinnan menettämisen pelkona. Itsensä jatkuva tarkkailu, syöminen, syömättömyys ja mahdolliset muut oireet vievät valtavasti emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juurikaan tilaa. Jatkuva valmiustila on äärimmäisen kuluttava keholle ja mielelle. Syömihäiriötä sairastavan tila onkin jatkuvasti korkeasti stressaantunut, jolloin pelkästään sillä on väistämättä vaikutuksia myös seksuaalisuuteen.
Seksi suorituksena
Luulemme muiden ihmisten näkevän meidät parhaiten. Mikäli pidämme itseämme tällä tavoin objektina, emme näe todellista itseämme.
Jean-Paul Sartre
Usein syömishäiriötä sairastava ihminen kokee, että hän on erilainen kuin muut. Sisäisesti vääränlainen, liian paljon tai liian vähän, vahingoittunut, jopa hirviö. Kokemus sisäisestä erilaisuudesta johtaa siihen että toisen ihmisen läheisyydessä, toisen katsellessa ja koskettaessa mieli kiihtyy valtavaan valppaustilaan aistimaan milloin toinen huomaa sisäisen haavan, arvioi ja tuomitsee. Seksistä tulee ulkokohtaista ja pakonomaista yritystä esittää itseään oikein ja tyydyttää toinen oikein. Itsensä jatkuva tarkkailu ja kritisointi estävät toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä nauttimisen.
Huolimatta omien tarpeiden tukahduttamisesta syömishäiriötä sairastavat ovat usein virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Tämä heijastuu niin sukupuoliseen kuin seksuaaliseen käyttäytymiseen. Miten olen oikeanlainen nainen, mies, ihminen? Mitä voin tehdä miellyttääkseni tuota toista, täyttääkseni hänen tarpeensa? Miten olla sopiva, ei liikaa eikä liian vähän?
Lähes kaikilla sairastavilla on vaikeuksia tunnistaa omia rajojaan ja uskaltaa ilmaista niitä. Seksuaalisssa suhteissa he voivat pakottaa itsensäkin toimimaan itselle vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. Esimerkiksi yhdyntä voi tuntua kivuliaalta ja pahalta, mutta sairastava ei uskalla ilmaista itseään. Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Toisaalta syömishäiriöön voi kuulua tietynlainen lihavuuden tai laihuuden tuoma turvallisuuden kokemus. Kun on tarpeeksi kaukana kulttuurisesta kauneusnormista on tietyssä mielessä siihen liittyvien seksuaalisten vaateiden ukopuolella. Piiloutumalla ruumiiseensa sairastava voi viestittää, ettei ole viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tällöin syömishäiriö antaa syyn lykätä ja väistää seksuaalisia kontakteja.
Vastakkainen toimintamalli tälle on tehdä itsestä mahdollisimman seksikäs. Seksuaalinen aktiivisuus, oikeanlainen sukupuolisuus ja seksuaalisuus toimivat jatkuvana varmistuksena sille, että riitän ja tulen hyväksytyksi edes joskus, edes jollekin. Minut huolitaan. Usein sisimmässä olo on yksinäinen ja eristynyt vaikka ulospäin käyttäytyminen voi näyttäytyä avoimuutena, vapaana suhtautumisena seksuaalisuuteen, sosiaalisuutena ja teatraalisuutena.
Johonkin pisteeseen asti seksistä voi tällöin tulla jossain määrin tyydyttävää kehollista jumppaa, jossa kuitenkin syvempi nautinto ja yhteyden kokemus karkaavat ulottumattomiin. Samalla negatiiviseksi tulkittu äänenväri, liike tai katse merkitsee huolellisesti vaalitun julkisivun sortumista.
Ajattelen, että syömishäiriöillä on samat juuret kuin monissa muissakin riippuvuushäiriöissä. Monilla sairastavilla on vaikeuksia päihteiden kanssa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn. Seksuaalisesti aktiivinen ja itsetuhoinen käytös voi olla jatkumoa itsevihan kautta tapahtuvaan itsensä rankaisemiseen. Tämän vuoksi osa sairastavista ajautuu seksuaalisuhteisiin, jossa heitä käytetään hyväksi.
Syömishäiriötä sairastavan ruumiinkuva on usein sirpaloitunut. Sairastava voi kokea ruumiikseen pömpöttävän mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että sairastava voisi kokea oman kehonsa pehmeyden, muodot, tuntemukset ja liikkeet aistillisuuden ja
kauneuden lähteeksi, hän kokee kehonsa osat inhottavana ja yököttävänä. Sairastava osaakin usein nimetä ruumiinsa osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia.
Miten auttaa?
Jos meillä on voimaa sanoa elämälle ”kyllä”, silloin meidät valtaa rauha ja me eheydymme.
Ralph Waldo Emerson
Syömishäiriöistä toipuminen tarkoittaa niin somaattisen, mielen kuin tunnetasonkin paranemista. Tämä edellyttää hoitavilta tahoilta moniammatillisuutta, yksilöllistä, kunnioittavaa kohtaamista ja tarpeeksi pitkiä hoitosuhteita.
Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen. Myös sairastavalla on usein parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. Sosiaalisten suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista paranemisprosessissa. Toisen ihmisen hyväksyvä kosketus on jo itsessään hoitavaa ja auttaa hyväksyvän kehotietoisuuden kehittymisessä. Usein syömishäiriöstä paraneminen tapahtuukin rakastumisen kautta. Parhaimmillaan toinen ihminen, ystävä, terapeutti tai kumppani toimii hyväksyvänä peilinä, jonka varassa voi uskaltaa ottaa askelia kohti kokonaisvaltaista terveyttä ja seksuaalisuutta
Ajattelen, että jos ihminen ei ole kehollisessa yhteydessä muihin ihmisiin se vie helposti tilaan, jossa oma keho jää hänelle vieraaksi.
Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin ja se ei uusiudu, mikäli sairastunut on uskaltanut luopua kielteisestä mielestään, joka estää kokemasta nautintoa, spontaaniutta, sallivuutta ja armollisuutta itseä kohtaan. Hallinnasta vapautuminen ja uuden henkisen kartan luominen omalle elämälle ovat olennaisia asioita paranemisessa.
Seksi nautintona, läheisyytenä, yhteytenä
Luonnollinen on oikein.
Helppo on oikein.
On oikein olla oma itsensä.
Se on ainut, mitä voi olla.
Kaikki muu vie sinut harhaan.
Bhagwan Shree Rajneesh
Syömishäiriöstä toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka edellyttää niin kehollista kuin mielen ja sydämenkin toipumista. Pikku hiljaa terapeuttisessa prosessissa voi vahvistua kokemus itsestä arvokkaana ja kokonaisena, itsenään riittävänä. Kehotietoisuuden vahvistuminen voi auttaa itsensä sisäiseen kokemiseen, oman kehon kokonaisuuden kokemiseen.
Oletan, että toipuessa seksuaalinen halu herää toisaalta somaattisen kehon toipumisen myötä, mutta ja ehkä erityisesti siksi, että yleensä toipuessa uskaltautuu läheisyyteen itsensä kanssa, uskaltautuu näkemään itseään. Näkemisen ja ilmaisemisen rehellisyydestä aukenevat myös seksuaalisuuden ovet.
Seksuaalisuus voi avata tien kohdata pelkomme hylätyksi tulemisesta tai rakkauden ulkopuolelle joutumisesta. Seksuaalisuudessa voimme kohdata kauhun, joka nousee kun asetumme toisen eteen kaikessa haavoittuvuudessamme, avuttomuudessamme ja rosoisuudessamme. Nähdä toinen jokapuolelta, tulla toisen tutkimaksi kaikkialta.
Niin toipumisen kuin seksuaalisen kasvun polulla on merkityksellistä oman voiman tunnistaminen ja kasvaminen. Omien voimavarojen löytäminen on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme pysähtyä ja avautua elämän tuomien kipujen ja oppiläksyjen edessä, tunnistaa ja tunnustaa omat tunteemme ja reaktiomme omaksemme, ottaa niistä vastuu ja samalla nähdä niiden alla olevaan laajempaa rauhaan, levollisuuteen ja iloon.
Syömishäiriöoireilun hellittäessä vapautuu valtavasti resursseja kohdata maailma ja toiset ihmiset. Tällöin on mahdollisuus kasvaa myös seksuaaliseen hyvinvointiin, iloon, nautintoon ja vapauteen – uskallukseen sitoutua, antautua ja päästää irti. Ajattelen, että lopulta seksuaalisessa kommunikaatiossa ja seksuaalisessä läheisyydessä on kyse siitä kuinka uskallamme avata oman tietoisuutemme ja sisimpämme itselle ja toiselle. Avautua tietoisuuteen, joka lävistää mielen, kehon ja yhteisen nautinnon.
Seksuaalinen läheisyys auttaa meitä avaamaan kerros kerrokselta rakennetun identiteettimme kuoria. Vaatteiden, statuksen, korujen ja tyylin luoma identiteetti, kehon muodot ja liikkeet, tavat suhtautua itseen ja toiseen tulevat näkyviksi ja riisutuiksi. Kuka minä olen silloin kun kaikki kuoreni ovat pudonneet?
Henriika Maikku
henriika.maikku@etelansyli.fi
040 4168409