- Facing Anorexia, Alankomaat (2009), esitetty YLE Teemalla 17.2.2011

Erillisyydestä läheisyyteen

Tunteet, syömishäiriöt ja seksuaalisuus

Tallaan ruohoa maailman laitumilla härkää etsiessäni. Seuraan nimettömiä jokia ja eksyn kaukaisten vuorten poluille.

Voimani hupenevat, mutta härkää ei näy.

Kuulen vain heinäsirkkojen äänen metsästä öisin.

Zen Flesh, Zen Bones

Aina syntymästä vanhuuteen ruoalla ja syömisellä on suuri sija elämässämme. Keskitymme ruokaan elämämme alusta alkaen. Vauvana ruoan ja rakkauden välillä on hyvin vähän eroa. Vaikka myöhemmin ravinnon, rakkauden ja turvan tarpeemme eriytyvät toisistaan koemme usein, että ruoka ja emotionaalinen ravinto liittyvät läheisesti toisiinsa.

Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle niin sanotusti terveellekin tapa väistää, torjua, tukahduttaa tai kieltää vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin fyysisen kehon syömistä säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Syömishäiriöön sairastuneella tämä on saanut äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on ihmisen suljettava kehon tarpeiden viestit itseltään.

Lähtökohtaisesti syömishäiriöön sairastuneen on vaikea tunnistaa ja tunnustaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tunteista on tullut pelottavia, kaoottisia ja hallitsemattomia, jolloin syömishäiriö tarjoaa tavan tukahduttaa ne. Tämä kaikki heijastuu tietysti ihmissuhteisiin kaikilla, myös seksuaalisilla tasoilla.

Erilaiset oireet turruttavat tai tukahduttavat tunteita  hiukan eri tavoilla. Ylensyöminen turruttaa kehoa ja sitä kautta vähentää ahdistuksen tunnetta. Se tuo hetken helpotuksen sisäiseen pahaan oloon. Bulimiassa voidaan ajatella olevan kaksi kierrosta. Ensin ahmimisen tuoma turtuneisuuden tila ja oksentamisessa syntyvä orgastinen ahdistuksen laukeaminen.

Erityisesti anorektiseen oireiluun voi liittyä tietynlainen omnipotenttisuus – kokemus siitä, että hallitsen itseni ja elämäni , en tarvitse mitään tai ketään, enkä anna kenenkään vaikuttaa itseeni. Tällöin myös seksuaalinen halu voi tuntua heikkoudelta samaan tapaan kuin muutkin ihmisyyteen kuuuvat perustarpeet kuten ruoka ja lepo.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että homomiesten riski sairastaua syömishäiriöön on moninkertainen verrattuna heteroseksuaalisesti identifioituviin mieheen. Naisilla vastaavaa ei ole todettu, joskin uskoisin, että sukupuolisen ja seksuaalisen identiteetin rakentumiseen liittyvillä haavoilla on vaikutus syömishäiriöön sairastumiseen.

Lähes kaikilla sairastavilla suhde omaan sukupuoliseen olemukseen on ristiriitainen. Oma naiseus tai mieheys tuntuu liialliselta, liian vähäiseltä, vääränlaiselta.

Joskus syömishäiriöoireilun laukaisee selkeästi koettu trauma. On arvioitu, että jopa 30 -40 prosenttia  sairastavista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tällöin traumaattinen kokemus on voinut toimia laukaisevana tekijänä häiriön synnyssä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on graaveimpia tapoja syrjäyttää ja murtaa ihmisen oma maailma, minkä vuoksi sen seuraukset ovat vakavat.

Kaikista mielenterveyspotilaista noin viidelläkymmenellä prosentilla on taustassaan seksuaalista hyväksikäyttöä, joten syömishäiriöt eivät tee tässä erityistä poikkeusta.

Hallinnasta, haluttomuudesta ja suorittamisesta iloon ja nautintoon

Piiloudumme naamion taa kohdataksemme muut naamioidut ihmiset. Ja sitten meitä ihmetyttää, miksemme osaa rakastaa, miksi olemme yksinäisiä.

Eshin

Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen. Kehon nälkiintyessä seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan hiipumisen vuoksi taka-alalle. Usein seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa elonjäämisestä.

Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat, jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen ei-seksuaalisena, minkä vuoksi heräävät tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Toipuessa oma heräävä seksuaalisuus voi tuntua suojattomalta ja hämmentävältä.

Syömishäiriössä  rakkaudesta ja läheisyydestä on tullut pelottavaa. Sairastunut pyrkii suojaamaan sisintään, jolloin rakkautta ja hellyyttä on pelottava ottaa vastaan. Pelko voi suuntautua eri suuntiin; yksin jäämisen, hylätyksi ja satutetuksi tulemiseen tai kontrollin menettämisen pelkoon.

Pelon mekaniikka voisi olla seuraavanlainen; Jos antaudun sinulle ja paljastan haavoittuvuuteni, jätät minut. Jos paljastan itseni, arvostelet minua. Huomaat, että olen viallinen ja jätät minut. En halua tulla hylätyksi.

Tai jos paljastan itseni sinulle, satutat minua. Teet minulle pahaa. E halua tulla satutetuksi. Tai jos antaudun sinulle, menetän kontrollin, joka pitää minut kasassa. Jos menetän kontrollini, tulee kaaos ja tuhoudun. En halua tuhoutua.

Näen, että syömishäiriössä niin kuin muutenkin ihmisen seksuaalisuudessa on kaksi suuntaa, joiden kautta ihminen yrittää suojata itseään. Toisaalta voimme välttää ja kieltäytyä kaikesta läheisyydestä muiden ihmisten kanssa ja ajautua yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Toisaalta seksuaalisuuden ja seksisuhteiden avulla voi yrittää hakea hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista. Olen pyrkinyt erittelemään näiden kahden erilaisen suunnan sisältämiä elementtejä.

Kielletty seksuaalisuus

Syömishäiriötä sairastava voi ajatua tilaan, jossa seksuaalisuudesta tulee täysin kielletty.

Jos sairastuu syömishäiriöön nuorena ennen murrosikää, sairaus voi pahimmillaan lähes pysäyttää niin somaattisen kuin psyykkisenkin aikuistumisen ja sitä kauttaa myös seksuaalisen kasvun. Erityisesti jos sairaus on alkanut lapsena ja kestänyt kauan, sairastava elää seksuaalisesti esipuberteettia.  Syömishäiriö voi tukahduttaa seksuaaliset tunteet ja toiveet kokonaan, minkä vuoksi niitä on vaikea tunnistaa myöskään toisissa ihmisissä. Tällöin sairastavalla ei yleensä ole seksuaalisia kokemuksia. Hän ei seurustele, eikä yleensä myöskään masturboi.

Tällöin tarvitsee paljon apua, että voi uskaltaa alkaa mieltää ja kokea itsensä seksuaalisena.

Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja seksuaalista kanssakäymistä. Häiriöön liittyy lähes aina pinnan alla oleva valtava itseinho ja itseviha, joiden vuoksi ihminen kokee olevansa vastenmielinen ja kelpaamaton kenellekään.

Syömishäiriöön kuuluu ajatus siitä, että nautinto ja nautinnoille antautuminen on väärin tai vaarallista. Se uhkaa sisäisen kontrollin ja järjestyksen tunnetta, ja joskus sairastavan itseinho ja itseviha toimivat nautinnon esteenä. Omaa itseä ei nähdä nautinnon ja hyvän arvoisena.

Syömishäiriö nousee usein esiin hallinnan menettämisen pelkona. Itsensä jatkuva tarkkailu, syöminen, syömättömyys ja mahdolliset muut oireet vievät valtavasti emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juurikaan tilaa. Jatkuva valmiustila on äärimmäisen kuluttava keholle ja mielelle. Syömihäiriötä sairastavan tila onkin jatkuvasti korkeasti stressaantunut, jolloin pelkästään sillä on väistämättä vaikutuksia myös seksuaalisuuteen.

Seksi suorituksena

Luulemme muiden ihmisten näkevän meidät parhaiten. Mikäli pidämme itseämme tällä tavoin objektina, emme näe todellista itseämme.

Jean-Paul Sartre

Usein syömishäiriötä sairastava ihminen kokee, että hän on erilainen kuin muut. Sisäisesti vääränlainen, liian paljon tai liian vähän, vahingoittunut, jopa hirviö. Kokemus  sisäisestä erilaisuudesta johtaa  siihen että toisen ihmisen läheisyydessä, toisen katsellessa ja koskettaessa mieli kiihtyy valtavaan valppaustilaan aistimaan milloin toinen huomaa sisäisen haavan, arvioi ja tuomitsee. Seksistä tulee ulkokohtaista ja pakonomaista yritystä esittää itseään oikein ja tyydyttää toinen oikein. Itsensä jatkuva tarkkailu ja kritisointi estävät toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä nauttimisen.

Huolimatta omien tarpeiden tukahduttamisesta syömishäiriötä sairastavat ovat usein virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Tämä heijastuu niin sukupuoliseen kuin seksuaaliseen käyttäytymiseen. Miten olen oikeanlainen nainen, mies, ihminen? Mitä voin tehdä miellyttääkseni tuota toista, täyttääkseni hänen tarpeensa? Miten olla sopiva, ei liikaa eikä liian vähän?

Lähes kaikilla sairastavilla on vaikeuksia tunnistaa omia rajojaan ja uskaltaa ilmaista niitä. Seksuaalisssa suhteissa he voivat pakottaa itsensäkin toimimaan itselle vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. Esimerkiksi yhdyntä voi tuntua kivuliaalta ja pahalta, mutta sairastava ei uskalla ilmaista itseään.  Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Toisaalta syömishäiriöön voi kuulua tietynlainen lihavuuden tai laihuuden tuoma turvallisuuden kokemus. Kun on tarpeeksi kaukana kulttuurisesta kauneusnormista on tietyssä mielessä siihen liittyvien seksuaalisten vaateiden ukopuolella. Piiloutumalla ruumiiseensa sairastava voi viestittää, ettei ole viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tällöin syömishäiriö antaa syyn lykätä ja väistää seksuaalisia kontakteja.

Vastakkainen toimintamalli tälle on tehdä itsestä mahdollisimman seksikäs. Seksuaalinen aktiivisuus, oikeanlainen sukupuolisuus ja seksuaalisuus toimivat jatkuvana varmistuksena sille, että riitän ja tulen hyväksytyksi edes joskus, edes jollekin. Minut huolitaan. Usein sisimmässä olo on yksinäinen ja eristynyt vaikka ulospäin käyttäytyminen voi näyttäytyä avoimuutena, vapaana suhtautumisena seksuaalisuuteen, sosiaalisuutena ja teatraalisuutena.

Johonkin pisteeseen asti seksistä voi tällöin tulla jossain määrin tyydyttävää kehollista jumppaa, jossa kuitenkin syvempi nautinto ja yhteyden kokemus karkaavat ulottumattomiin. Samalla negatiiviseksi tulkittu äänenväri, liike tai katse merkitsee huolellisesti vaalitun julkisivun sortumista.

Ajattelen, että syömishäiriöillä on samat juuret kuin monissa muissakin riippuvuushäiriöissä. Monilla sairastavilla on vaikeuksia päihteiden kanssa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn. Seksuaalisesti aktiivinen ja itsetuhoinen käytös voi olla jatkumoa itsevihan kautta tapahtuvaan itsensä rankaisemiseen. Tämän vuoksi osa sairastavista ajautuu seksuaalisuhteisiin, jossa heitä käytetään hyväksi.

Syömishäiriötä sairastavan ruumiinkuva on usein sirpaloitunut. Sairastava voi kokea ruumiikseen pömpöttävän mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että sairastava voisi kokea oman kehonsa pehmeyden, muodot, tuntemukset ja liikkeet aistillisuuden ja

kauneuden lähteeksi, hän kokee kehonsa osat inhottavana ja yököttävänä. Sairastava osaakin usein nimetä ruumiinsa osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia.

Miten auttaa?

Jos meillä on voimaa sanoa elämälle ”kyllä”, silloin meidät valtaa rauha ja me eheydymme.

Ralph Waldo Emerson

Syömishäiriöistä toipuminen tarkoittaa niin somaattisen, mielen kuin tunnetasonkin paranemista. Tämä edellyttää hoitavilta tahoilta moniammatillisuutta, yksilöllistä, kunnioittavaa kohtaamista ja tarpeeksi pitkiä hoitosuhteita.

Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen. Myös sairastavalla on usein parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. Sosiaalisten suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista paranemisprosessissa. Toisen ihmisen hyväksyvä kosketus on jo itsessään hoitavaa ja auttaa hyväksyvän kehotietoisuuden kehittymisessä. Usein syömishäiriöstä paraneminen tapahtuukin rakastumisen kautta. Parhaimmillaan toinen ihminen, ystävä, terapeutti tai kumppani toimii hyväksyvänä peilinä, jonka varassa voi uskaltaa ottaa askelia kohti kokonaisvaltaista terveyttä ja seksuaalisuutta

Ajattelen, että jos ihminen ei ole kehollisessa yhteydessä muihin ihmisiin se vie helposti tilaan, jossa oma keho jää hänelle vieraaksi.

Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin ja se ei uusiudu, mikäli sairastunut on uskaltanut luopua kielteisestä mielestään, joka estää kokemasta nautintoa, spontaaniutta, sallivuutta ja armollisuutta itseä kohtaan. Hallinnasta vapautuminen ja uuden henkisen kartan luominen omalle elämälle ovat olennaisia asioita paranemisessa.

Seksi nautintona, läheisyytenä, yhteytenä

Luonnollinen on oikein.

Helppo on oikein.

On oikein olla oma itsensä.

Se on ainut, mitä voi olla.

Kaikki muu vie sinut harhaan.

Bhagwan Shree Rajneesh

Syömishäiriöstä toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka edellyttää niin kehollista kuin mielen ja sydämenkin toipumista. Pikku hiljaa terapeuttisessa prosessissa voi vahvistua kokemus itsestä arvokkaana ja kokonaisena, itsenään riittävänä. Kehotietoisuuden vahvistuminen voi auttaa itsensä sisäiseen kokemiseen, oman kehon kokonaisuuden kokemiseen.

Oletan, että toipuessa seksuaalinen halu herää toisaalta somaattisen kehon toipumisen myötä, mutta ja ehkä erityisesti siksi, että yleensä toipuessa uskaltautuu läheisyyteen itsensä kanssa, uskaltautuu näkemään itseään. Näkemisen ja ilmaisemisen rehellisyydestä aukenevat myös seksuaalisuuden ovet.

Seksuaalisuus voi avata tien kohdata pelkomme hylätyksi tulemisesta tai rakkauden ulkopuolelle joutumisesta. Seksuaalisuudessa voimme kohdata kauhun, joka nousee kun asetumme toisen eteen kaikessa haavoittuvuudessamme, avuttomuudessamme ja rosoisuudessamme. Nähdä toinen jokapuolelta, tulla toisen tutkimaksi kaikkialta.

Niin toipumisen kuin seksuaalisen kasvun polulla on merkityksellistä oman voiman tunnistaminen ja kasvaminen. Omien voimavarojen löytäminen on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme pysähtyä ja avautua elämän tuomien kipujen ja oppiläksyjen edessä, tunnistaa ja tunnustaa omat tunteemme ja reaktiomme omaksemme, ottaa niistä vastuu ja samalla nähdä niiden alla olevaan laajempaa rauhaan, levollisuuteen ja iloon.

Syömishäiriöoireilun hellittäessä vapautuu valtavasti resursseja kohdata maailma ja toiset ihmiset. Tällöin on mahdollisuus kasvaa myös seksuaaliseen hyvinvointiin, iloon, nautintoon ja vapauteen – uskallukseen sitoutua, antautua ja päästää irti. Ajattelen, että lopulta seksuaalisessa kommunikaatiossa ja seksuaalisessä läheisyydessä on kyse siitä kuinka uskallamme avata oman tietoisuutemme ja sisimpämme itselle ja toiselle. Avautua tietoisuuteen, joka lävistää mielen, kehon ja yhteisen nautinnon.

Seksuaalinen läheisyys auttaa meitä avaamaan kerros kerrokselta rakennetun identiteettimme kuoria. Vaatteiden, statuksen, korujen ja tyylin luoma identiteetti, kehon muodot ja liikkeet, tavat suhtautua itseen ja toiseen tulevat näkyviksi ja riisutuiksi. Kuka minä olen silloin kun kaikki kuoreni ovat pudonneet?

Henriika Maikku

henriika.maikku@etelansyli.fi

040 4168409

Jokainen on tervetullut sellaisena, kuin on: iloisena, kiukkuisena, herkkänä tai kovana kuin kivi. Omia kokemuksiaan ei tarvitse jakaa, mutta ne ovat aina tervetulleita. Tapaamisissa ei puhuta juurikaan paskaa vaikkei siinäkään olisi mitään pahaa. Maailmassa on vain niin paljon tärkeämpiäkin asioita jaettavaksi. Ehdottomasti parasta tapaamisissa ovat ihmiset (vaikka kahvikin on hyvää). Juuri sellaiset kuin sinä ja minä. Niin, juuri sinä!”

”Ryhmäprosessissa minulle tarkeintä oli…

- Sain avoimesti puhua asioita ja sain palautetta ihmisiltä, jotka ymmärsivät mistä puhuin. Pelkkä kuuntelu myös auttoi ja se tieto, että ehkä voin auttaa muita kertomalla omasta tilanteesta.

- Käytiin läpi erilaisia tunteita, tunnelmia ja tietoja yhdessä. Hyvin tärkeätä minulle.

- Oikea ympäristö ja tunnelma. On turvallista käsitellä näitä asioita. Ryhmä on tarpeeksi pieni, tuli heti kuin omaksi tutuksi, vaikkei ulkopuolella pidettykään yhteyttä.

- Kaikki antoivat toisilleen rauhan ja arvon. Kaikki saivat kertoa kaiken mitä haluavat jakaa. ”

”Kun ajattelen tätä kurssia olen kiitollinen ja rauhallinen. Olen tyytyväinen saamaani tukeen ja turvallisuuden tunteeseen, jota tarvitsin. Opin olemaan aito. Hevosia tulee eniten ikävä… ne auttoivat löytämään oman reviirini. Kiitos!”

”Puolisona mulle on ollut helpottavaa oppia, että oireet ei ole sama asia kuin Anna (nimi muutettu). Nämä on vaan tavallisia syömishäiriöiden oireita ja täysin erillisiä siitä, mitä Anna oikeasti on. ”

Etelän-SYLI ry:n, Ätstörningsfamiljer i Södra Finland rf. (FO nummer: 1953728-9) är en medlemsförening av Syömishäiriöliitto SYLI ry.

Föreningens hemort är Helsingfors och verksamhetsområdet är södra Finland. Vi är politiskt och religiöst obundna. Till vår verksamhet och som medlemmar är välkomna alla personer oberoende ålder, kön, religion, etnisk bakgrund, sexualitet eller sexuell orientering.

Medlemskap

Alla personer som har fyllt 15 år och som har en koppling till ätstörningar eller är intresserade av ämnet kan bli medlemmar. Även juridiska personer och fonder kan ansöka om medlemskap. Egentliga medlemmar har rösträtt på årsmötet.

Kontaktinformation

Föreningens kansli finns på Kabelfabriken.
Postadress: Tallbergsgatan 1 C 115, 00180 Helsingfors
Besöksadress: Tallbergsgatan, 1 B, 4:e våningen

Projektkoordinator: Henriika Maikku, tel. 040 535 1626
e-post: henriika.maikku@syomishairioliitto.fi

Vården för ätstörningar

Det är inte lätt för den insjuknade att be om hjälp. Det är dock ett viktigt steg för att bli frisk. Ingen skall behöva vara ensam med sina problem, alla är värda att få hjälp.

Att få vård i ett tidigt skede av sjukdomen förbättrar och försnabbar tillfriskandet. Därför rekommenderas det att man söker hjälp genast då man märker någon symptomen av sjukdomen. Man skall ändå inte panikera, fysiska skador uppkommer vanligtvis inte på en kort tid ifall vikten inte rasar och/eller om spyendet är återkommande flera gånger om dagen. Det är skäl att följa med den insjuknades fysiska och psykiska tillstång och i tid ta kontakt med det egna områdets hälsostation.

Under 18-åringar

När sjukdomens symptom börjar synas, är det skäl att ta kontakt med den närmaste vårdinstansen. För unga är det oftast skol- eller studenthälsovården och för vuxna arbetshälsovården eller hälsovårdsstationerna. Ifall dessa inte hjälper lönar det sig att söka sig till specialhälsovården (psykiatriska polikliniker, mentalvårdsstationer).

På dessa sidor har vi försökt samla information baserad på erfarenheter om hur man söker sig till vård i huvudstadsregionen. Texterna är delade i under 18 åringar och över 18 åringar samt vård för närstående.

Under 18 åringars vård börjar oftast hos skolhälsovårdaren där även skolläkaren arbetar. Hos skolhälsovårdaren gås den ungas livssituation, matvanor, sinnesstämningar och motion. Det är vanligt att den insjuknade i början förringar och till och med ljuger om sina lovsvanor, trots att verkligheten är en helt annan. På detta vis kan hälsovårdaren få en helt fel bild av den ungas tillstånd.

Skolhälsovårdaren är i kontakt med föräldrarna ifall den ungas fysiska tillstånd försämrats märkvärt och/eller den unga ger sitt tillstånd till det. I skolhälsovården är det möjligt att följa med viktförändringar och den ungas psykiska mående. Ifall situationen inte förändras eller försämras är det skäl att flytta till specialhälsovården.

Skolläkaren bedömer den ungas situation och skriver vid behov remiss till t.ex. Ulfåsa, där omyndiga ätstörningspatienter vanligtvis tas hand om. Under 12-åringar styrs till Barnpsykiatriska enheten.
Det är även möjligt att få remiss via en privat läkare, som t.ex. Elämän nälkään ry:s Syömishäiriökeskus, som erbjuder tjänster för över 13-åringar.

Över 18-åringar

Den första instansen brukar vara en hälsostation, men beroende på livssituationen kan det även vara en privatläkare, arbetshälsovården eller SHVS.

Det egna områdets hälsostation är det vanligaste stället att först söka vård från. Beställ en tid till en allmänläkare eller gå till akuten.

Alla läkare på hälsostationerna är nödvändigtvis inte insatta i psykiatrin, så som ett varningens ord, blir inte arg eller besviken ifall det känns att de inte förstår dig. Detta är första steget till vården så lita på att kommande läkare är mer insatta. Förklara åt läkaren din situation så ärligt du kan, ljug inte. Be om att få remiss till en psykiatrisk poliklinik eller till akuten.

SHVS

SHVS är vårdinstansen för universitetsstuderande. SHVS har en mentalvårdssida och även ett eget team speciellt för ätstörningar. Vård får du genom en allmänläkare eller genom att ringa direkt till mentalvårdssidan.

Privata läkare och arbetshälsovården

Ifall den ekonomiska situationen gör det möjligt att gå till en privat läkare eller ifall du har arbetshälsovård, lönar det sig att utnyttja det. Man får vanligtvis läkartid betydligt snabbare än till hälsovårdsstationerna och betjäningens nivå är oftast högre. Av en privat läkare kan man be samma remisser som av en läkare på hälsovårdsstationen.

Syömishäiriökeskus

Syömishäiriökeskus (Ätstörningscentralen) är en privat klinik specialiserad på ätstörningar. Kliniken erbjuder sina tjänster i Helsingfors, Åbo och Vasa, men alla kan söka sig till dessa oberoende hemkommun. I Helsingfors verkar även en privat bäddavdelning dit man främst kommer med en betalningsförbindelse från hemkommunen.

Till kliniken söker man säg genom att ringa dit själv. Inbjudan till en intervju för att värdera vårdbehovet kommer inom ett par veckor. På kliniken kan man träffa en psykiater, en näringsterapeut eller påbörja terapi. Som en privat klinik, kostar naturligtvis dessa tjänster.

Psykiatriska akuten

Psykiatriska akuter finns på Västra Nylands sjukhus i Ekenäs, Paloniemi sjukhus i Lojo, Borgå sjukhus, Kellokoski sjukhus i Hyvinge, Pejas sjukhus i Vanda och Jorv i Esbo/Grankulla. Den psykiatriska akuten vid Aurora sjukhus i Helsingfors är öppet dygnet runt.

När kan man söka sig till akuten?
Till akutvården kan man söka sig när som helst och i vilket skick som helst då man är i nöd. Man behöver inte remiss från en hälsovårdsstation, men man kan ha det.

Vad händer i akuten?
En sjuksköterska intervjuar dig och sedan väntar du en stund för att komma till läkaren. Tillsammans med sjuksköterskan och läkaren funderar ni över i hurdant behov av vård du är. Ifall situationen kräver kan du genast bli intagen på jouren för att vila tills ni kommit överrens om den fortsatta vården. Läkaren kan även skriva ut en brådskande remiss till psykiatriska polikliniken.

Var inte rädd för att söka dig till akuten ifall ditt välmående hemma känns outhärdligt eller hopplöst!

Psykiatriska polikliniken

Även på psykiatriska klinikerna finns en del akuttider (åtminstone i Helsingfors). Psykiatriska kliniker finns runt omkring i stan och din station bestäms enligt var du bor. Vissa polikliniker har s.k. kristider, dit man inte behöver en egentlig remiss, utan ett telefonsamtal räcker. Annars krävs det alltid en remiss. Remissen kan skrivas ut av t.ex. en arbets- eller hälsostationsläkare.

Vad gör man på psykiatriska polikliniken?
Psykiatriska polikliniken erbjuder råd, undersökningar, vård och rehabilitering. Det första besöket är vanligtvis hos en läkare, men det kan även vara en psykolog, socialarbetare eller psykiatrisk sjukskötare. I undersökningsskedet utreds patientens situation och andliga resurser samt görs upp en vårdplan. Vården kan förverkligas på polikliniken eller på ett annat lämpligt ställe.

Psykiatrisk vård kan innefatta individuell-, par- eller familjeterapi eller olika gruppmöten. Vid behov används även medicinering. Psykiatriska polikliniken erbjuder inte långvarig intensiv terapi.

Ätstörningsavdelningen

Avdelningen för ätstörningar finns under psykiatricentret i HNS. Förutom polikliniken finns en dagsavdelning och en öppen avdelning med 16 bäddplatser.

Vad händer på polikliniken?
Till avdelningen söker man sig genom en remiss av en läkare. Kö tiderna är ca en månad. Första besöket är vanligtvis hos en läkare. Vid behov kan man även komma överrens om träffar med en näringsterapeut eller psykiatrisk sjukskötare.

Dagsavdelningen

Dagsavdelningen är en öppen avdelning med åtta platser där man är mellan kl. 8-16 (18). På avdelningen äter man morgonmål, lunch och mellanmål samt middag två dagar i veckan. Kvällsmålet blir alltså på patientens eget ansvar. På veckoslutet ska man äta alla mål själv där hemma enligt sin näringsplan.

Till dagsavdelningen kommer man med en remiss från en läkare. Kö situationen varierar, ibland kan man komma till avdelningen snabbt. Före första dagen på avdelningen, kallas patienten till en intervju vars syfte är att kartlägga motivationen och de egna målsättningarna för vården. Vid intervjun kommer man även överrens om startdatumet och funderar preliminärt på vårdperiodens längd.

Dagavdelningens vård baserar sig på VERTAISTUKI, som patienterna ger varandra. På dagarna finns även olika slags grupper som konstgrupper och matlagnings grupper. Man har även individuella möten med en näringsterapeut, läkare egenskötare och möjligtvis även med en socialarbetare.

Till dagavdelningen tar man egentligen inte patienter vars viktindex är under 17, men undantag kan göras ifall det finns goda orsaker till det. De som är under denna gräns vårdas vanligtvis först på avdelning fyra.

Avdelning 4
Avdelning 4 är en öppen avdelning med 16 bäddplatser där man erbjuder heltäckande vård för över 18 åriga ätstörningspatienter. Till avdelningen söker man sig med en remiss av en läkare varefter patienten kallas till intervju, precis som på dagsavdelningen.

Avdelningens dygnsrytm bestäms enligt måltiderna. Morgonen börjar med morgonmål, mitt på dagen lunch, mellanmål, middag och på kvällen kvällsmål. Mellan måltiderna finns det olika grupper som man kan delta i enligt egna krafter och överrenskommelser. I början är möjligheterna att gå ut eller röra på sig väldigt begränsade, men så småningom då måendet blir bättre får man börja öka på rörelsefriheten.

På avdelningen använder man sig av ett stegvist program som man förbinder sig i med att skriva under ett avtal första dagen på avdelningen. I avtalet lovar man även att inte bryta mot avdelningens spelregler. Då man kommer till avdelningen börjar man i fas ett, där rörelsefriheten är minimalt och all mat är färdigt portionerad. Vid detta skede sitter patienten vanligtvis bredvid en sjukskötare under måltiderna. I fas två kan rörelsefriheten bli en aning större och patienten får vid måltiderna själv bre smör på brödet och hälla mjölk i glaset. I tredje fasen blir ansvaret större och patienten får själv portionera sin mat, fast skötarna går runt och kollar att man tagit rätt mängd mat. I fjärde fasen är patienten oftast nära på att få åka hem. Då övervakas inte längre matmängden och man får stiga upp ur bordet då man ätit färdigt. Vid andra fall sitter man vid bordet under hela måltiden (30 minuter) eller tills alla har ätit. Vid fas fyra är rörelsefriheten nära på obegränsad.

I de olika faserna finns olika grupper. I fas ett och två får man vara med i t.ex. avslappning, konstgrupper, olika aktivitetsgrupper och enligt eget mående även i utflykter som ordnas varje vecka. Första och andra fasen har en egen diskussionsgrupp och tredje och fjärde fasen har en egen. I de senare skedena finns även matlagningsgrupper där man tillsammans med de andra patienterna gör och äter mat.

På avdelningen sover man i två eller tre personers rum. Man får hämta med sig personliga ägodelar och man har på sig sina egna kläder på avdelningen. Man får inte hämta med sig egen mat eller drycker (förutom kaffe eller te, som det finns möjligheter att koka). Man kan byka på avdelningen. Dusch och WC finns på gången och är alltså i gemensamt bruk.
På avdelningen äter man tillsammans med andra patienter och sjukskötarna. Vid måltiderna skall man följa de angivna reglerna. Man får inte gömma mat och man strävar till att äta upp måltiden på ca 30 minuter. Man får inte gå på toaletten inom 30 minuter efter måltiden. Varje patients matmängd är individuellt planerad av en näringsterapeut. Oftast använder man sig av listorna Start, Advanced, Professional (och President). Man kan alltså till en del bearbeta listorna med näringsterapeuten. Huvudsakligen skall man vara färdig att äta fisk eller höna. Bara av särskilda skäl kan man vara på en fullt vegetarisk diet. Andra dieter som allergier och keliaki tas naturligtvis i beaktande.

Varje vecka har man ett vårdmöte där en läkare och den egna sjukskötaren deltar. På mötet går man igenom veckan och funderar på ökning eller minskning av rörelsefriheten och matmängderna samt möjliga semestrar. På mötena har man möjlighet att påverka sin vård och fråga läkaren ifall man funderar över något. Under vårdperioden har man även två stora team möten, där all vårdpersonal samlas för att diskutera vårdens större linjer som vårdens längd och fortsättningsvården.

HNS Psykiatricenter
Fältskärsgatan 12, A-byggnaden
00260 Helsingfors
PB 590, 00029 HNS

Sähköpostia voit lähettää Katille, Elinalle ja Nikolle.

niko.heikka[at]etelansyli.fi

Annan tukea ja neuvoa sekä sairastaville että läheisille. Mikäli tarvitset apua oireilusi kanssa, neuvoa hoidon löytämisessä, tai tarvitset vain mahdollisuuden purkaa pahan olosi pois, niin voit kääntyä luottamuksella puoleeni. Pyrin vastaamaan viestiisi noin viikon sisään.

kati[at]etelansyli.fi

Olen Kati, vertaistukihenkilösi. Minulle voit kirjoittaa mitä tahansa syömiseen liittyviä ajatuksia, jotka askarruttavat ja ehkä ahdistavatkin sinua. En ole aiheen asiantuntija, vaan itse saman kokenut 35-vuotias nainen. Haluaisin auttaa sinua löytämään yhä enemmän paranemiseen motivoivia asioita elämästäsi. Keskustelumme ovat luottamuksellisia. Luen sähköpostini noin kahdesti viikossa ja pyrin
vastaamaan muutaman päivän sisällä. Kirjoitellaan!

elina[at]etelansyli.fi

Hei! Nimeni on Elina ja olisin mielelläni tukenasi ja apunasi parhaan kykyni mukaan. En ole lääkäri, en psykologi enkä muutenkaan ammattilainen vaan itse syömishäiriöistä kärsinyt nyt 30-vuotias nuori nainen. Pyrin lukemaan sähköpostini päivittäin ja vastaamaankin mahdollisimman pian. Viestisi tulevat vain minun tietooni ja siihen ne myös jäävät. Jos haluat jakaa oloasi ja tuntojasi tai vain jutella muuten vain, olen täällä sinua varten.

Henriikaan saa yhteyden puhelimitse 040 535 1626 tai sähköpostitse henriika.maikku@etelansyli.fi.

Jos haluat poistaa itsesi tiedotuslistalta käytä tätä lomaketta

Kokonaisvaltaisten hoitojen perusta rakentuu useimmiten lähtökohdalle, että ihmistä tulee hoitaa mielen, ruumiin ja hengen muodostamana kokonaisuutena. Lähtökohtana on, että ruumis ja mieli ovat vuorovaikutuksessa eikä niitä voi erottaa toisistaan.

Parhaimmillaan niin länsimaisessa lääketieteessä kuin kokonaisvaltaisissa hoitomuodoissakin keskitytään hoitamaan ihmistä sairautensa keskellä, eikä sairautta ihmisessä. Vaihtoehtohoitojen sateenvarjo sulkee alleen lukuisia erilaisia hoitomuotoja ja hoitajia. Osa palvelun tarjoajista on todella ammattitaitoisia, työtään suurella osaamisella tekeviä ihmisiä ja osan ammattitaito on kapeampi. Aivan kuten länsimaisen lääketieteen puolellakin. Onkin erityisen tärkeää, että käytät aina omaa harkintakykyäsi etsiessäsi sinulle sopivia tukimuotoja ja hoitajia.

Olemme listanneet sellaisia hoitajia ja hoitomuotoja, joista olemme itse saaneet apua, tukea ja iloa elämäämme. Kannustamme teitä uteliaisuuteen, sallivuuteen ja lempeyteen itsenne hoidossa kuin koko elämässäkin, mutta emme ota vastuuta alla olevien hoitajien hoitotuloksista.

Basic Body Awareness – menetelmä

www.bbatstudio.fi/studio

Sanna Saastamoinen

Vänrikki Stoolinkatu 1 C 24, 00100 Helsinki

044 3310 222

sanna(at)bbatstudio.fi

Henriika Maikku

Syömishäiriöterapeutti,  Ratkaisukeskeisen psykoterapian erityistason koulutuksessa, MATKA-menetelmäterapeutti

Vapaaksi ruokavankilasta: kuusi askelta, kuusi tapaamista

www.hetki.org

henriika(at)hetki.org

puh: 040 4168409

Lapinlahdenkatu 25 B 26, Helsinki

Tarjoan asiantuntevaa ja yksilöllistä tukea silloin kun syömisestä on tullut ongelma. Olet tervetullut vastaanotolleni sekä silloin, kun mietit, onko sinulla edes syömishäiriö, siitä tuntuu aivan liian pelottavalta luopua tai kun toipuminen on jo pitkällä ja haluat saada lisätukea.

Syömishäiriö sairautena koskettaa aina syvästi koko perhettä. Minulla on monen vuoden kokemus kaikesta siitä, mitä syömishäiriötä sairastavan läheiset kohtaavat. Jos läheisesi on sairastunut ja haluat saada lisätietoa, tukea tai tilaa omien tunteiden ja tarpeiden avaamiseen, olet tervetullut. Henkilökohtaisen tuen lisäksi tarjoan luentoja, ohjausta ja neuvontaa niin kouluille kuin eri alojen ammattilaisillekin.

Kehonhoitoa

Esa Korhonen (shiatsuterapeutti ja kehonhoitaja)

esak2005@hotmail.com

puh: 045 3290651

Marko Korg

Bulevardi 3 B 16
00120 HELSINKI
p.0400585669